IRJA RYSSY

Irjan kertomaa omasta elämästään kesällä 2017 (kirjoittanut sisaren tytär Taina Heinonen o.s. Välivehmas):

Aino-äiti sai 47-vuotiaana minut Laakson kuopuksen 11.8.1940. Elma-sisko ei halunnut, että vielä syntyi yksi lapsi .

Kun olin 5-vuotias, isä-Eino ja Topi Tulonen (Elman aviomies) rakensivat Savulan. Elma ja Topi pääsivät sinne asumaan v. 1945. Juhani syntyi -46. Olin siellä lapsenvahtina 5.5 vuotiaana. Muut oli pellolla. Tämän jälkeen syntyi Ahti. Minulle oli tärkeää saada hoitaa poikia. Vein sitten kerran Ahtia pyörän päällä ja Ahdin jalka jäi pyörän pinnojen väliin. Tämän jälkeen en enää uskaltanut viedä . Aino- äiti kielsi kelkalla menemästä pitkälle. Menin kuitenkin Puolivälin Senjalle ja peittelin kelkan jalaksen jäljet, ettei tulisi tietoon. Topi oli ihmetellyt, kuka oli mennyt, kun vain yksi jalaksen jälki näkyvissä.

Raili -siskolla oli 6-vuotiaana aivokalvontulehdus tai aivokuume, korkeaa kuumetta oli kuusi viikkoa. Aino- äiti sanoi Matille, joka oli 14-v. että ”pidä huolta Railista”, joka myös oli kulkutautisairaalassa.

Pidin puoleni asioissa ja mm. Raili siskoa käyttin hyväkseni tiskivuoroissa, koska Raili oli niin kiltti. V. 1959 sotapoika Pekka Partanen poikkesi Laaksoon, joka oli tutustunut Railiin Kalettomalla tansseissa. Tämän jälkeen syntyi Railille Jouni-poika.

Laakson tyttäret tunnetaan tällä nimellä ei Järvisinä. Ensimmäistä kouluvuotta kävin 4 viikkoa keväällä ja 4 viikkoa syksyllä Kalettomalla Hoskarin talon tuvassa. Kouluun mentiin Ilvesjärven rantatietä pitkin keväällä kävellen n. 4 km. Toinen reitti oli puolet lyhyempi; Laakson takana olevan suon ja Vahlstetin vuoren yli ja Kalettoman joen yli kahta lankkua ylittämällä. Joulunäytelmän vuoksi piti mennä kouluun. Menin suksilla lyhyemmän matkan ja putosin lankulta jokeen. Märissä vaatteissa palasin kotiin, en muista miten selvisin. Sylvi-sisko oli kauhuissaan, kun näki minut märissä vaatteissa. Aino-äiti oli juuri silloin Helsingissä kohdunpoistoleikkauksessa kohdun laskeuman vuoksi. Kakkosluokan kävin koko talven Kalettomalla. 9-vuotiaana kuljin kirkonkylän koululle. Pitkämatkalaisena sain olla päivällä puukoulussa (Kimaran kammarissa). Kirkonkyläläisille oli iltaisin oppitunnit, koska asuivat lähellä.

Kävin neljännen luokan 5-luokkalaisten kanssa. Sen jälkeen rakennettiin kivikoulu. Siellä oli normaalit luokat.

Kävin kansalaiskoulun ja tämän jälkeen olin Laaksossa emäntänä. Aino -äidin kuoleman jälkeen v. 1956 lypsin neljä lehmää ja hoidin karjan. Isä ja Ilmari-veli olivat mukana. Savulan lähellä oli iso kytö, jonne vein lehmät laitumelle. Iso sika ja vasikka kulkivat minun ja lehmien perässä. Illalla sama ”rumba” takaisin. Jouluksi sika teurastettiin. Vuonna 1957 menin pankinjohtajan puheille ja pyysin opintolainaa. Kummisetä Rahikkala takasi lainan ja joulun aikaan 1958 lähdin emäntäkouluun Lapualle. Koin kotoa lähtemisen elämäni taidonnäytteenä.Koulu kesti vuoden. Vuonna 1959 joulun aikaan tulin takaisin ja oli 1 ½ vuotta kotona. Hoidin huushollia. Isä Eino meni Iitan kanssa naimisiin. Iita tuli taloudenhoitajaksi Laaksoon sen jälkeen, kun lähdin Lapualle. Vuonna 1958 Eino ja Iita vihittiin. Iitalle ei tullut perimisoikeutta . Vihkimisen jälkeen Iita ja Eino muuttivat Savulaan. Iita oli ollut kovin mustasukkainen. Tämän vuoksi noin vuoden kuluttua Iita oli häädetty.

Joka lauantai käytiin tanssimassa; Raili mukana ja Kaartisen Silja. Olin 13-v ja Raili 18-v. Joukon (Matti veljen poika) ristiäisten jälkeen tultiin kotiin, lypsettiin lehmät ja samana pv:nä 56 km:n matkan ajoimme polkupyörällä, mutta tansseihin piti päästä. Vuonna 1956 helmikuussa oli yleislakko ja Haapamäelle ajettiin kovalla pakkaselle polkypyörällä tansseihin.

Aino-äiti oli Hml:ssa Saaran luona helmikuussa 1956 ja sieltä oli määrätty lääkäriin Jyväskylään, missä todettiin parantumaton syöpä ilm. mahassa tai suolistossa. Lokakuussa hän menehtyi. Punaviini maistui loppuvaiheessa, mikä turrutti. Hänelle oli määrätty morfiinia, mutta ei hän sitä suostunut ottamaan, kun oli sitä mieltä, että tottuu siihen.

V. 1959 syyskuussa Petäjävedellä  tapasin Aaron tansseissa. Aaro saattoi linja-autolle. Kutsuin hänet Keuruulle. Aaro tuli ja kävi aktiivisesti Laaksossa talvenaikana. Aaro ei lähtenyt mielellään tanssimaan. Kerran sitten menimme ja  tanssitti mielellään muita, kuin härnätäkseen. Aaro pääsi teknilliseen opistoon opiskelemaan kemian insinööriksi Tampereelle. Muutin Hämeenlinnaan juhannuspäivänä v. 1960. Alkuun Aaro kävi Hml:ssa ja kesät oli Ruotsissa kielen takia.

Menin Hämeenlinnassa Kantolan keksitehtaalle töihin. Parhaana viikkona kävin viitenä päivänä viikossa tansseissa. 20-vuotaana yhdessä Anna-Maija-ystävän kanssa kävimme Ehon tanssipaikassa. Mepä pääsimme Anna-Maijan kanssa sisään, vaikka emme olleet kuin 20-vuotiaita v. 1960. Tuohon aikaan naiset eivät päässeet sisään ilman miesseuralaista.

Meillä tytöillä oli yhteen viinapaukkuun rahaa ja tunsimme vain jaloviinan nimen. V. 1965 vuonna naiset pääsivät ilman miesseuraa kapakkaan. Kyllä saimme tanssia todella paljon. Asuin yhdessä Saaran ja Tainan kanssa. (Saaran aviomies menehtyi v. 1960).

Olin juuri aloittanut Hämeenlinnan lääninsairaalassa keittiötyöt ja Saara oli työttömänä. Ilmari ilmoitti, että Shellin baariin Keuruulla haettiin vuokralaista. Sanoin itseni irti lääninsairaalasta ja lähdimme kokeilemaan baarin pitoa heinäkuussa v. 1962 Keuruulla. Yrittäjyys alkoi ja olin vajaat 22-vuotias.

Aaro tuli v.1962 Ruotsista ja ilmoitti, että suhde on loppu. Myöhemmin Irja oli tyytyväinen suhteen loppumisesta, koska kyseessä oli kaksi täysin erilaista ihmistä. Aarolla on ollut elämänsä aikana useampia vaimo ja ollut kovasti muijien perään.

Vuonna 1963 keväällä Elma-sisko tuli kertomaan, että Laakossa on komea kortteeripoika. Ajattelin, että pitää lähteä katsomaan isää. Seuraavana päivänä Raili meni katsomaan korteeripoikaa. Asuin Saaran ja Tainan kanssa Ratatiellä ja tv-kin oli hankittu. Raili paistoi lättyjä ja kutsuttiin kortteeripoika Veikko katsomaan tv:tä. Sukkamehu haisi. Seuraavana lauantaina Veikko tuli baarille ja sen jälkeen Ratatielle. Veikolle nousi kova kuume ja siitä lähtien elämä jatkui yhdessä. Vappuna 1963 menimme kihloihin ja Leena syntyi v.1964.

V. 1964 Saara ja Taina lähtivät Tikkakoskelle. Jäin pitämään Shelliä. Osuuskauppa osti Shellin kahvioineen. Männikköbaari oli vuokralla v.1965 ja kauppa kävi hyvin, koska Keuruulla rakennettiin paljon. V. 1968 tiet tuli kuntoon ja baari jäi pahaan paikkaan, sivuun. Myynti hiljeni v.1969 kalja vapautui ja sitten taas kauppa kävi. Isännöitsijä ja talonmies ottivat vuokratilaa pois, jahdattiin sellaiseen tilaan, että oli pakko lopettaa baarin pitäminen. Uusi baari Pilli-Hermanni meni konkurssiin ed. omistajilta ja ostin sen vuonna 1973. Vuonna 1978 väsähdin, enkä jaksanut käsitellä juoppoja ja olin sairauslomalla. Myin yrityksen v. 1981. Pidin Kolhossa elintarvike- ja grillikioskia 1982 helmikuusta siihen asti, kunnes Siwa tuli, vuoteen 1988. Kioskin pito oli pakko lopettaa sen vuoksi. Tämän jälkeen olin farkkutehtaalla Rofarilla töissä Elman kuolemasta v. 1988 vuoteen 1990 asti, kunnes farkkutehdas loppui. Pankin siivoojakeittäjänä olin v.1990-1992, pankki loppui ja jäin työttömäksi. Olin jatkuvasti kipeänä, ja sairauslomalla, fibromyalgia oli todettu aikaisemmin. Kuntoutustutkimuksissa olin ollut ja v.1995 pääsin eläkkeelle ja työurani päättyi siten vähän alle 55-vuotiaana. Työurani alkanut kuitenkin 16- vuotiaana.

Vuonna 1971 ostin ensimmäisen auton. Juomavesi tuotiin Shelliin ja Männikköbaariin polkupyörällä. Shellillä kahvi-ja perunankeittovesi maistui bensalle ja tervalle Männikkö-baarissa.

Eino-isä oli sokea. Hänellä oli koiranpentu Moppe. He viettivät paljon aikaa yhdessä. Moppe oli hyvin kiintynyt Eino-isään. Moppe lähetettiin koirakouluun. Eino-isä kuoli kävelymatkalla Ilvesmäessä v. 1971. Hänellä oli raskas luureppu selässä ja menehtyi aivoverenvuotoon.Moppe ei tahtonut päästää ambulanssimiehiä auttamaan. Tämän jälkeen Moppe -koira tuli perheeseemme hoitoon. Moppe ja Leena tulivat hyvin toimeen keskenään. Moppe ja vaari olivat jonkin verran hoitaneet yhdessä Leenaa, hänen ollessaan pieni. Yhden kerran kun Leena oli Tynkkysellä kylässä, Moppe oli riuhtonut itsensä irti ulkoilutusnarusta ja lähtenyt etsimään Leenaa Ratatien alueella. Leena piti hakea  pois Tynkkyseltä, jotta se rauhoittui. Moppe oli masentunut, kun ei ollut ihmistä jatkuvasti vierellä. Se eli muutaman kk:n muuton jälkeen ja se ei ollut vanha jäädessään junan alle.

Leena syntyi 26.1. -64. Äitiyslomaa oli kaksi kuukautta. Anssi syntyi 12.1.1967. Hilkka-serkku hoiti Anssia aivan vauvana ja toi imettämistä varten tissille parin kk:n aikana baarille. Mari syntyi 1.3.73. Äitiysloma oli silloin jo 6 kk. Vaunut hankittiin, ne kierti ihmiseltä toiselle. Lastenvaatteissa ei ollut valinnanvaihtoehtoja.

Lapset ovat päässeet aina porukkaan mukaan ja heistä on tullut sosiaalisia.

Ensi kerran olin lomalla ja pääsin matkustamaan Mallorcalle vuonna 1975, sen jälkeen olen käynyt käynyt Rhodoksella, Teneriffalla ja Las Palmasissa.

Eläkkeelle päästyäni autoin lastenlasten hoidossa sekä olin vapaaehtoistyössä Invalidit ry:ssä auttaen huonompikuntoisia. Kävin teatterissa ja olen aina harrastanut liikuntaa. Olen vetänyt mummoille tuolijumppaa. Olen käynyt vesijumpassa, Keurusjumpassa sekä eläkeläisjumpassa. Mummojen ilona kävin oma-aloitteisesti heidän luonaan.

v. 2000 oli vaikeaa aikaa, kun sain ensimmäiset verenpainelääkkeet. Verenpaine nousi ja lopulta menin yksityislääkärille saaden Emconcorin, mikä ei sopinut. Tämä osui omiin 60-vuotisjuhlieni aikaan, ja jouduin lähtemään omista juhlistani ahdistuksen vuoksi. Jouduin hyppäämään lääkärissä mm. Jyväskylän keskussairaalassa, kävin myös Kuopiossa yksityislääkärissä varjoainekuvauksissa. Tämän jälkeen vaihdettiin verenpainelääke, koin sekoavani ja jouduin keskussairaalaan. Emconcor aiheutti pahoja sivuvaikutuksia. Norvasc sopi. Särkyjä oli ja reumalääkäri todensi fibromyalgian. Tämän jälkeen kaikki oireet ja lääkärikäynnit laitettiin fibromyalgian piikkiin. Verenpaine ei pysynyt kohdallaan ja sydän hakkasi. Samoin virtsatessa huomasin verta virtsassa ja lääkäriin lähdin ja seuraavana pv:nä omalääkäri vastasi: ”kukaan urologi ei tutki, jos kerran on verta virtsassa.” Mäntän lääkäri ohjelmoi virtsaputken tähystyksen ja munuaisiuä:n v. 2007. Todettiin munuaissyöpä. Operoitiin Jyväskylän keskussairaalassa, kaikki sujui hyvin ja jälkitarkastuksissa kävin vuosittain. Seuranta toteutettiin verikokeita ottamalla ultraäänitutkimuksia ei otettu.. Noin vuosi sitten v. 2016 kipuja oli rintalastan alla ja vatsanpohjassa. Lonkassa kipeä kohta. Menin lääkäriin, koska oli kipuja ja tunsin oloni sekavaksi. Itsenäisyyspv:n aikaan rintarangan alla oli kovia kipuja. Sydänoireita, pulssi hakkasi 120, jouduin käymään usein lääkärissä mm. keskussairaalassa. Olo rauhoittui, kun sain sydänlääkkeen. Omalääkärillä kävin tammikuussa 2017 ja helmikuussa tunsin oloni sekavaksi. Kuumeilua oli pitkään. Tehtiin magneettikuvaus. Tätä ennen söin ab.kuurin, kun epäiltiin tulehdusta. Kuvauksessa löydettiin syöpä toisessa munuaisessa sekä etäpesäkkeet luustossa. Haimassa todettiin cysta, josta ei kuitenkiaan ole otettu koepalaa. Sain biologista uudenlaista lääkettä munuaissyöpään ja pistoshoidon luustoon. Samoin sain sädehoidot.

Koin aina olevani Sylvi-siskon lemmikki-tyttö. Sylvin kirjeestä minulle 31.7.2017 poimittua: ”Muistan, kun äiti oli tehnyt pienen paidan, mutta ei kertonut, että odottaa ja sitten kun sinä synnyit, niin vitsaili, että sinä olit sotasaalista. Sinä oli ainoa Laakson lapsista, joka synnyit laitoksella ja minä juoksin Puolivälin mäen alle vastaan, kun isä haki äidin kääsillä kotia, eivät ottaneet kyytiin, sain juosta perässä. Äiti pyysi minua pesemään riepuja ja sano, että saan markan palkaksi, mutta se tili jäi saamatta. Sitten kun syksyllä lähdin kouluun, niin täytyi herätä joka aamu aikaisin, että ehdin hoitaa sinua hetken.”

Suhteet omiin sisaruksiin ovat aina olleet hyvät ja pysyneet. Elämä on ollut työn täyteistä ja ei ole ehtinyt kuin omat hommansa hoitaa. Kun omat lapset olivat pieniä, tuo aika meni kuin sumussa. Siitä ei ole paljon muistikuvia.

Kodin pihassa on kasvanut aina kauniita kukkasia. Viinimarjapensaat on täynnä marjoja, ryytimaa on tuottanut luonnon aineilla uskomattoman isoja satoja. Minulle on ollut tärkeää itse tehdä ruokaa hyvistä raaka-aineista ja leipoa hyvää leipää ja paistaa ne kamarin leivinuunissa.

Keväällä 2017: koen elämän menevän hyvin hissukseen syöpää sairastaessa ja pilleriä popsiessa. Minä olen nyt modernia biologisten lääkkeiden käyttäjä. Luustossa syöpä on pysähtynyt mutta jotain pientä on munuaisessa, haimassa ja keuhkoissa.

Nyt on helmikuu 2018 ja pystynyt nyt aika hyvin kävelemään, mutta en pitkää matkaa.

Kunto kuitenkin heikkeni pikkuhiljaa ja tauti vei voiton. Irja oli terveyskeskuksen vuodeosastolla muutamia päiviä ja nukkui pois 26.6.2018 vierellä lapset ja tyttären tytär Venla.

Hautajaiset vietettiin perheen kesken 21.7.2018 Keuruulla.